Sängynaluskissamme Armin seuraavaa siirtoa (synnyttää / ei synnytä, tulee pois sängyn alta / ei tule pois sängyn alta) odotellessa voin ketoa teille Hertasta.
Hertta-kissan alkuelämän kulku ei ollut siitä mukavimmasta päästä, mutta tällä tarinalla on onnellinen loppu.
Hertta eleli ulkokissana pihapiirissä, ei ollut ihmisten kanssa tekemisissä ja teki kolme pentuaankin piharakennukseen.
Kun pennut olivat n. 10 viikon ikäisiä, koko porukka muutti löytöeläintalolle. Siinä vaiheessa pennutkin olivat jo oppineet emoltaan arkuuden ja ihmisten pelkäämisen. Löytöeläintalolta ne pääsivät muutamaksi viikoksi kotihoitoon. Pennut kesyyntyivätkin aika hyvin, mutta Hertta-emo katsoi edelleenkin viisaammaksi pysytellä piilossa, sängyn alla, sohvan takana tai saunassa.
Mutta sitten kuvaan astui ihminen, joka halusi tarjota kovia kokeneelle kissalle oman kodin. Hän ymmärsi, että kissan kesyyntyminen vie aikaa ja kärsivällisyyttä ja hän oli valmis odottamaan niin kauan sitä kuin oli tarpeen.
Hertta muutti ihan omaan kotiin toisen kissan kaveriksi.
Heti sinne päästyään tuo arka kissa tutki koko asunnon muutamaan kertaan, mutta päätti varmuuden vuoksi vielä pysytellä pari päivää piilossa miettimässä tilannetta.
Jokainen voi kuvitella miltä itsestään tuollainen tuntuisi. Viedään oudosta paikasta toiseen pienessä häkissä ja ympärillä puhutaan kieltä, jota et ymmärrä. Et tiedä, missä olet ja kuinka kauan etkä tiedä yhtään millaisia otuksia ympärilläsi on. Kyllä siinä reippaammallakin yksilöllä olisi totuttelemista, saati sitten tuollaisella aralla ja pelokkaalla.
Jonkun ajan kuluttua Hertta sitten uskaltautui jo katselemaan ikkunasta, seuraamaan ihmisten tekemisiä ja syömään muulloinkin kuin yön pimeydessä salaa. Hertasta varmaan tuntui, että nyt hän on kotona.
Pikku hiljaa se oli uskaltanut yhä enemmän ja enemmän. Emäntä kertoi, että joka päivä tulee joku uusi, vaikka ihan pikkujuttukin, mikä kertoo, että Hertta on tulossa rohkeammaksi ja asettautunut kodiksi.
Hertta on vielä nuori kissa ja se onkin hyvin leikkisä. Sen on tehnyt mieli leikkiä, mutta se ei ole aikaisemmin uskaltautunut heittäytyä leikin vietäväksi. Vähän myöhemmin se jo leikki vapautuneesti ja arkuutensa unohtaen.
Näin onnellista elämää saa Hertta viettää nykyään. Ja kaikki on sen ihmisen ansiota, joka uskalsi ottaa aran kissan itselleen ja jaksoi kärsivällisesti odottaa Hertan edistymistä. Joka ei olettanut, että heti kun vie kissan kotiinsa, niin se käyttäytyy kuin se olisi ikänsä siellä asunut.
Huonosta alkuasetelmasta huolimatta Hertan asiat ovat nyt hyvin. Se itse sekä kaikki sen pennut saivat hyvät loppuelämän kodit.
Ja tuosta Armista sen verran, että eilen tapahtui sellainen ihme, että se täällä olonsa aikana (3 viikkoa) hiippaili toisen kerran eteiseen vaikka ihmiset olivatkin olohuoneessa.
